Kaasulaitteiden sijoitustilat, palamisilma-aukot ja savuhormit

Sijoitustilan koko

Kaasulaitteen saa sijoittaa vain sellaisiin huonetiloihin, joiden koko ja ilmanvaihto ovat riittävät. Jos kaasulaite liitetään suljettuun järjestelmään (palamisilma otetaan suoraan ulkoa ja palamiskaasut johdetaa suoraan ulos), voidaan kaasulaite sijoittaa mihin tahansa huonetilaan.

Sijoitustilan ilmanvaihtotarve

Kaasulaitteen sijoitustilan on oltava tuulettuva tila, jossa on varmistettu riittävä erillinen tuloilman saanti sekä ilman poistuminen. Ilmanvaihtotarve käsittää

• kaasupolttimen palamisilman tarpeen
• mahdollisten muiden kuin kaasua käyttävien laitteiden palamisilman tarpeen sekä
• laitteen sijoitustilan ilmanvaihdon tarpeen sekä
• mahdollisen kaasuvuodon turvallisen johtamisen ulos.

Käytännössä sijoitustilan viihtyvyystekijät edellyttävät paljon suurempaa ilmanvaihtoa kuin kaasupolttimen palamiseen tarvitaan ilmaa. Tilojen ilmanvaihto suunnitellaankin ensisijaisesti Suomen rakentamismääräyskokoelmaan kuuluvan ohjeen D2 mukaan.

Kaasulaitteiden sijoitustilojen ilmanvaihtotarpeeseen vaikuttavat

• sijoitustilan käyttötarkoitus ja koko
• kaasulaitteen poltintyyppi ja teho.

Sijoitustilan käyttötarkoituksesta riippumatta on palamiseen tarvittavan ilman saannista kuitenkin aina ehdottomasti huolehdittava.

Palamisilman lämmittämiseksi palamisilma-aukko suositellaan sijoitettavaksi sijoitustilan yläosaan.

Teknisissä tiloissa, lämpökeskuksissa ⇑ tai vastaavissa, joita ei ole tarkoitettu asuin- tai työtiloiksi ja joissa kaasulaitteen teho on enintään 120 kW, riittää, että huolehditaan kaasupolttimen palamisilman tarpeesta. Kaasupolttimen palamisilma voidaan ottaa laitteen sijoitustilasta tai se voidaan johtaa kaasulaitteelle suoraan ulkoa

Atmosfäärisellä polttimella varustettua savuhormiin liitettyä kaasulaitetta ei saa sijoittaa pelkästään koneellisella poistolla varustettuun tilaan. Suositeltavaa on, että myös korvausilman saanti on tällöin järjestetty koneelliseksi ja siten, että se kattaa kaasupolttimen palamisilman tarpeen ja korvausilman tarpeen.

Jos kaasulaitteen toiminta tai sen sijoituskohde edellyttää kyseisen sijoitustilan koneellista ilmanvaihtoa, on kaasulaite varustettava laitteella, joka estää kaasun tulon polttimelle, ellei koneellinen ilmanvaihto ole toiminnassa.

Palamisilma-aukot ja niiden mitoittaminen

Palamisilma-aukkojen on oltava sellaisia, ettei niitä voi tahattomasti sulkea tuloilman vähimmäistarvetta pienemmiksi. Kaasupolttimen palamisilman tarpeen ja sijoitustilan ilmanvaihtotarpeen voi toteuttaa yhteisellä aukolla tai kanavalla.

Palamisilman tarvetta mitoitettaessa käytetään kaikkien samassa tilassa samanaikaisesti toiminnassa olevien kaasulaitteiden nimellistehojen summaa.

Savuhormiin liitettävälle kaasulaitteelle, jonka teho on yli 25 kW sijoitustilan kuutiometriä kohti, on johdettava palamisilmaa kaasulaitteen tehon perusteella mitoitetusta palamisilma-aukosta  ⇑.

Palamisilma-aukon pienimmän mitan tulee olla vähintään 20 mm. Palamisilma-aukon saa varustaa suojaverkolla tai ritilällä. Aukon vapaan poikkipinnan täytyy kuitenkin vastata sille määritettyä vähimmäispinta-alaa.

Kaasulaitteen liittäminen savukaasujen poistohormiin

Kaasulaitteet on aina liitettävä savukaasujen poistohormiin, jos kaasulaitteen valmistajan ohjeet sitä edellyttävät.

Mikäli kaasulaitetta ei ole liitetty savukaasujen poistohormiin tai -kanavaan, on laitteen sijoitustila varustettava sellaisella ilmanvaihdolla ja/tai kohdepoistolla, jotta palamisessa syntyvien aineiden sallittuja enimmäispitoisuuksia ei oleskeluvyöhykkeellä ylitetä.

Lämmityskattila, vesivaraaja, tilalämmitin tai muu jatkuvatoiminen kaasulaite on liitettävä savuhormiin, jos kaasulaitteen nimellisteho on enemmän kuin 0,02 kW sijoitustilan kuutiometriä (m³) kohti. Makuuhuoneissa ja vastaavissa huonetiloissa lämmittimet ja muut jatkuvasti toimivat kaasulaitteet on aina liitettävä savukaasujen poistohormiin tai -kanavaan.

Vedenlämmitin, liesi, uuni, grilli tai muu jaksoittain toimiva kaasulaite täytyy liittää savukaasujen poistohormiin tai -kanavaan, jos

• laitteen nimellisteho on yli 10 kW tai
• sijoitustilan koko on alle 12 m³ tai
• laitteen nimellisteho on enintään 10 kW ja teho on yli 0,2 kW sijoitustilan kuutiometriä kohti. Mikäli järjestelmä on varustettu kohdepoistolaitteella, ei kaasulaitetta tarvitse liittää savuhormiin, jos laitteen teho on enintään 0,4 kW sijoitustilan kuutiometriä kohti.

Kotitaloudessa käytettävää liettä, uunia, grilliä tai jääkaappia ei tarvitse liittää savuhormiin. Lieden, uunin tai uunigrillin yhteydessä suositellaan aina käytettäväksi liesituuletinta tai liesikupua.

Jos kaasulaitteen sijoituskohteessa käytetään kaasuvuotoilmaisinta, on sen annettava hälytys tai jokin muu toimintaimpulssi, kun kaasun pitoisuus sijoituskohteessa saavuttaa arvon 1/5 syttymisalueen alarajasta.

Liitin-, yhdys- ja savuhormit

Liitin-, yhdys- ja savuhormien mitoituksen ja rakenteen on vastattava polttimen toimintavaatimuksia sen käydessä maksimiteholla. Järjestelmiin, jotka on liitettävä savuhormiin, noudatetaan soveltuvan osin pieniä savuhormeja koskevaa, Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjetta E3. Hormin koon on kuitenkin vastattava vähintään laitteen hormiliitännän kokoa sekä laitteen valmistajan antamia ohjeita. Hormin kokovalintaan vaikuttavia tekijöitä ovat hormin korkeus ja kaasulaitteen teho.

Kaasulaitteet yhdistetään varsinaiseen savuhormiin liitin- ja yhdyshormien avulla. Jokainen kaasulaite pyritään liittämään omaan savuhormiin. Samaan savuhormiin saadaan liittää useampia kaasulaitteita, edellyttäen, että kaasupolttimet ovat samantyyppisiä ja että savukaasujen poisto toimii kaikissa käyttötilanteissa (yhden kaasulaitteen toimiessa ja kaikkien toimiessa yhtä aikaa). Ratkaisu edellyttää savukaasujen kokoojatukkia  ⇑.

Kaasulaitteiden savuhormeiksi suositellaan tehdasvalmisteisia teräksisiä ja eristettyjä elementtipiippuja ⇑. Savuhormin ilmoitetun lämpötilaluokan on oltava vähintään sama kuin tulisijan savukaasujen ilmoitettu keskilämpötila.

Jos käytetään vanhoja tiilihormeja, on niihin aina asennettava ruostumaton  sisäpiippu  ⇑, joka ulotetaan kattilalle saakka. Muutoin vaarana on piipun nopea rapautuminen, koska maakaasun savukaasut sisältävät runsaasti vesihöyryä, joka lauhtuu helposti ylisuuressa tiilihormissa. Sisäpiipun koko mitoitetaan kaasulaitteen tehon perusteella. Sisäpiipun materiaaliksi suositellaan ruostumatonta terästä. Myös muut materiaalit, kuten alumiini, kupari tai korroosiosuojattu teräs ovat mahdollisia, jos savukaasujen poistolämpötila on enintään 150 "+ C. Sisäpiippuun suositellaan aina vedenpoistoa.

Kaasulaitteesta voidaan käyttää myös ns. suljettua järjestelmää ⇑, jossa kaasulaitteen kaasupolttimen tarvitsema palamisilma otetaan ulkoa ja palamiskaasut johdetaan ulos suoraan seinän läpi kaasulaitteeseen kuuluvan läpivientikanavan tai -putken avulla. Seinän läpiviennissä on huolehdittava riittävästä eristyksestä.

Suljetun järjestelmän läpivientikanava toimitetaan kaasulaitteen mukana. Jos läpivientikanava ei kuulu toimitukseen, on sen rakenteen ja mittojen oltava kyseisen kaasulaitteen valmistajan suosituksen mukaisia. Alle 2 metrin korkeudella olevat läpivientikanavat varustetaan suojaverkolla tai ritilällä. Läpivientikanavan vähimmäisetäisyydet  ⇑ ilmastointikanaviin, avattaviin ikkunoihin tai muihin aukkoihin riippuvat kaasulaitteen tehosta.

Jos liitin-, yhdys- tai savuhormiin on asennettu sulkulaite, joka sulkeutuu tai erikseen suljetaan kaasupolttimen pysähtyessä, ei kaasupoltin saa käynnistyä ennen kuin hormin sulkulaite on täysin auki.

Savuhormiin yhdistettävä atmosfääripolttimella varustettu kaasulaite varustetaan vedonvarmistimella. Vedonvarmistimen tehtävänä on tasata savuhormissa tapahtuvia paineen vaihteluita ja estää niiden vaikutus kaasulaitteen toimintaan.